Kuva 9 - First day of my life

Rinsessa syntyi keskellä talvea. Aikaisemmin oonkin jo kertonut että lapsivesien menon jälkeen kesti vain n. 46 tuntia ja neiti Annukka suvaitsi saapua tähän maailmaan. Jälkeenpäin ollaan mietitty että miksi lapsivesi menee kun kerran lasta ei selvästikään hutsita vielä syntyä. Annukan tapauksessa ollaan tultu siihen tulokseen että meillä vieraillut Akin kaveri (terkkuja Jiille) oli ihan varmasti osallinen tähän tapahtumaan; Jotakin (ei mitään muistikuvaa mitä) oli silloin meneillään mikä sai Jiin ihan kypsäksi ja raivon valtaan ja tätä asiaa sitten puitiin niin pitkään että minä menin jo nukkumaan ja ukot jäi vielä keskenään paasaamaan. Annukkaa varmaan se kaikki urputtaminen ja ratkaisematon ongelma kypsytti niin paljon että päätti aikansa kuluksi polkaista kalvot rikki niin saatiin muuta ajateltavaa :D

Aamuyöstä tuli siis lähtö sairaalaan. Aki odotteli jo ovella ja oli sitä mieltä että keskellä yötä sairaalaan mennessä ei välttämättä tarvi suoristaa hiuksia. No, tarviipas! Vietin yön sairaalassa vaikka supistukset ei alkaneetkaan mutta koska olin kuumeessa ja aamulla pääsin kotiin. Seuraavan illan ja yön vietin taas osastolla ja aamulla alettiin synnytystä käynnistää. Laittelin vielä aamullakin puuterit ja ripsarit naamaan ja olin olevinani tosi nättinä ja aloin odottaa että joko sen babyn saa pihauttaa ulos. Parin tunnin päästä en juurikaan välittänyt edes siitä onko mulla vaatteita päällä saatika sitten jostain helvetin puutereista ja ripsareista kun sattui niin sairaasti.

Supistukset alkoi hakkamaan heti muutaman minuutin välein ja oli kau-hei-ta!! Kätilö käski mennä suihkuun, siellä kuulemma helpottaa. No, eipä juuri helpottanut. Sattui niin hemmetisti etten päässyt suihkusta pois ja aloin voida pahoin. Siellä sitten konttasin suihkunlattialla ja oksensin ja oksensin ja oksensin. Olipa onni että olin ehtinyt syödä lounaan joka sattui sinä päivänä olemaan kalaa. Yäkyäkyäkyäk!!! Tuossa vaiheessa käskin Akin ottaa hatkat. Aki parka oli ihan resseissä kun ei tiennyt kuinka auttaa joten käskin sen painua kaupungille vaikka kahville. Varmaan oli rentouttava kahvihetki..raukka toinen Vähän ajan päästä se koputteli varovasti ovelle ja kyseli saako tulla takaisin :)

Sektioonhan tuo homma loppuviimein johti kun ei mitään alannut tapahtua..paitsi maailman kauheimmat supistuksethan ne siinä vain kutitteli mahanpohjaa. Kun mua lähdettiin viemään leikkaussaliin, oli Aki niin pihalla (kuumeessa sekin ja valvonut pari yötä) että sanoi käyvänsä kotona (huom! Laihialla) vetämässä tirsat. Lääkäri siihen sitten että äläpäs nyt ukko hötkyile, se on vajaa puoli tuntia ja sä olet iskä. Akilla ei juurikaan aivosolut hyrränneet siinä kohdassa ja aina vaan se oli menossa himassa käymään. No, riitti kun tämä tuleva äitykäinen otti tukevan otteen rinnuksista ja ilmoitti vähän KUULUVAMMALLA äänellä että sun lapsesi syntyy näillä minuuteilla. Tuleva iskä päätti luopua Laihialla käynnistä ja vetää sen sijaan rundin sairaalan ympäri.

Siinä se nyt sitten oli. Maailman kaunein lapsi. Ihmeteltiin vain että onpa se kaunis eikä yhtään hölömän näköinen. Annukka syntyi aamuyöstä kahden aikaan ja jo ekana päivänä mun tyttäreni omisti muutaman mummuilta ja papoilta saadun pehmolelun ja ihan pölähtäneet vanhemmat. Silloin, Annukan syntymäpäivänä en vielä tiennyt minkälaista on rakastaa jotain niin paljon että sattuu. Tänään tiedän! Annukka <3

Day 1 - Life as we know it, will never be the same

Ihan fiiliksissä,

Sannis